|
Yli 80 000 lakkolaista, viisi lakkoaaltoa, kymmenen kaupunkia. Tänä keväänä läpi Suomenniemen on kiirinyt vahva ääni, kun JUKO-liittojen jäsenet yhdessä JHL:n ja Jytyn jäsenten kanssa ovat kertoneet, mitä kunta-alan ammattilaiset tarvitsevat: lisää palkkaa ja työlle konkreettista arvostusta.
Vaikka neuvottelukierroksella oli haastekerrointa tavallistakin enemmän ja vaikka lopulta mukaan tarvittiin myös tuiki harvinainen sovittelulautakunta, JUKOn jäsenliitojen hyväksymä sovittelun lopputulos olisi ollut pitkälti sitä, mihin pyrimme.
Ilman JUKOn kuntaliittojen aktiivi- ja rivijäseniä emme olisi saavuttaneet tavoittelemme näkyvyyttä emmekä pitkän neuvottelurupeaman ydintä: palkkojen kilpailukykyä korjaavaa palkkaohjelmaa.
Sovintoesityksessä palkankorotukset olisivat tulleet JUKOn kuntasektorin kaikille kuudelle sopimusalalle ja viisivuotisella palkkaohjelmalla olisimme kuroneet umpeen julkisen ja yksityisen sektorin välistä palkkavälimatkaa. Myös kunta-alalle suunnattu muut alat ylittävä, yleiskorotuksen lisäksi tuleva 0,5 prosentin keskitetty järjestelyerä olisi korjannut osaltaan takamatkaa.
”Kunta-alalle oli tulossa täydellinen perhevapaauudistus.”
Perhevapaauudistus puolestaan olisi ollut työmarkkinoiden modernein, kun palkallista raskausrahakautta oli tarjolla 40 päivää. Lisäksi jatkossa kumpikin vanhempi olisi saanut palkallista vanhempainvapaata 32 päivää.
Toisen vanhemman palkallisen vapaan pidentyminen ei olisi syönyt myöskään 2 prosentin yleiskorotusta, kun pidennys olisi rahoitettu muiden alojen korotukset ylittävästä 0,53 prosentin rahapotista.
Kuntien ja hyvinvointialueiden ammattikirjo on erittäin laaja: on pieniä avainryhmiä ja suuria joukkoja. JUKOlle on tärkeää voida hyödyntää koko yhteenlaskettua volyymiamme myös pienempien ammattiryhmien osalta. Sovintoesityksen yksi yhteinen pääsopimus tuki tätä päämäärää.
Uusien hyvinvointialueiden aloitukseen on aikaa hieman yli puoli vuotta.
JUKOlle ja hyvinvointialueille siirtyvien jäsenliitojemme jäsenille on tärkeää, että siirtymävaiheessa ei käydä pitkiä ja kipeitä, muutoksen sujuvuutta mahdollisesti heikentäviä sopimusneuvotteluja.
Historiamme suurimmassa sosiaali- ja terveysalan rakennemuutoksessa riitely ei olisi henkilöstön, työnantajan eikä veronmaksajien etu.
”Ensi kevään eduskuntavaalien varaan ei kannata laskea palkankorotuksia.”
Vaalit ovat demokratian ydin, mutta niihin liittyvät lupaukset ovat aina myös riski.
Ukrainan sodan jatkuessa ja koronan vaikuttaessa edelleen muun muassa maailmanlaajuisiin tuotantoketjuihin talouden tilaa voi liioittelematta kuvata hernerokkasumuksi, siksi mahdollisuudet saada myöhemmin lisää rahaa kunta-alalle tai hyvinvointialueille tuskin kasvavat.
Myöskään tulevissa vaaleissa poliitikkojen ei pidä kohdentaa palkankorotuksia – vaatijoiden piiri voi laajentua huomattavasti, kun edessä ovat valtion palkkaneuvottelut.
”Edellisen kerran kunta-alan akavalaiset lakkoilivat 21 vuotta sitten!”
Silloin lakkoon menivät lääkärit. Sitä edeltävästä opettajien lakosta aikaa on peräti 38 vuotta. Nyt järjestöllisiin toimiin osallistui eri vaiheissa laaja rintama JUKOn kuntaliittoja.
Yhdessä me olemme tehneet tänä keväänä historiaa, kun jokainen meistä on ollut osaltaan vaikuttamassa yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen tärkeällä sopimuskierroksella. Kiitos siitä kuuluu JUKOn kuntaliitoille ja liittojen jäsenille.
"JUKO tunnustelee jatkoa kunta-alan neuvotteluihin."
Maaliin on vielä matkaa. Työministeri Tuula Haatainen harkitsee nyt, miten kuntaneuvottelujen sovittelu voisi jatkua.
Myös osapuolet tunnustelevat mahdollisuuksia jatkaa neuvottelua sovittelulautakunnan sovintoesityksen pohjalta.
JUKOn hallituksen puheenjohtaja Olli Luukkainen ja toiminnanjohtaja Maria Löfgren
|
