12.5.2021 07:48
Viimeaikaiset työmarkkinaratkaisut yksityisellä sektorilla puhuttavat jukolaisia. JUKOssa yliopistot ovat tosiasiallisesti myös osa yksityistä sektoria, osa Elinkeinoelämän keskusliittoa (EK). Yliopistot ovat järjestäytyneet EK:n Sivistystyönantajiin Sivistaan. Toki vahva julkinen rahoitus määrittää yliopistot edelleen julkisrahoitteiseen maailmaan.
Kuluneen kymmenen vuoden aikana olemme nähneet yliopistojen vahvaa profiloitumista, jota opetus- ja kulttuuriministeriö etunenässä on toivonut. Tämä tarkoittaa, että yliopistot ovat tehneet toiminnassaan ja henkilöstöpolitiikassaan erilaisia valintoja, jotka niille autonomiansa mukaisesti tietysti kuuluvatkin.
Silmiinpistävää on kuitenkin se, miten erilaisia ratkaisuja yliopistot ovat tehneet muun muassa johtamisjärjestelmien tai henkilöstön osallistumismahdollisuuksien suhteen. Eriytymistä ja erilaista henkilöstöpolitiikkaa on nähty myös yt-tilanteissa.
Tämä on herättänyt pohtimaan, tekevätkö yliopistot myös erilaisia ratkaisuja neuvottelujärjestelmän suhteen.
Ensi keväänä Palkansaajajärjestöt neuvottelevat yliopistolaisten työehdoista Sivistan kanssa. Onko yliopistoissa toiveita nykyistä laajemmasta paikallisesta ja yliopistokohtaisesta sopimisesta?
JUKO on todennut useasti, että paikallinen sopiminen on tehokas työkalu. Selvää on, että työpaikoilla tiedetään usein paikallisesti toimivimmat ratkaisut. Luottamusmiesten aseman vahvistaminen luo edellytykset hyvälle paikalliselle sopimiselle.
Yliopistojen työehtosopimuksessa on kuitenkin sovittu keskitetysti asioita, jotka turvaavat samanlaiset lähtökohdat kaikkien yliopistolaisten työnteolle. Työntekijän kannalta työehtosopimuksessa on sovittu useista työehdoista lakia paremmin.
Suomessa ei ole esimerkiksi lakia euromääräisestä vähimmäispalkasta. Palkkaus määräytyy pitkälti työehtosopimuksen mukaan, sillä sovittavat palkankorotukset takaavat säännölliset korotukset kaikille. Ilman työehtosopimusta työnantajalla olisi yksin valta päättää palkankorotuksista — tai olla korottamatta palkkoja.
Työehtosopimuksen turvaamat pidemmät lomat, äitiysvapaan alun palkallinen jakso, tietyt vapaapäivät ja lakisääteistä pidemmät palkalliset sairauspoissaolot ovat työehtosopimuksella sovittuja. Jos työehtosopimusta ei olisi, näistä neuvoteltaisiin paikallisesti ja työntekijät joutuisivat pikkuhiljaa keskenään eriarvoiseen asemaan.
Moni ei tiedä, että lomarahaa ei ole kirjattu mihinkään lakiin, vaan siitä määrätään yleensä työehtosopimuksessa. Ilman työehtosopimusta työnantajalla ei olisi velvoitetta maksaa lomarahaa yliopistolla työskenteleville.
Suurin yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökuntaa koskettava työehtosopimuksella sovittu asia on kokonaistyöaika. Kokonaistyöaikaa ei voitaisi noudattaa valtakunnallisesti, jos siitä ei olisi sovittu työehtosopimuksella.
Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa on sovittu myös erimielisyyksien ratkaisemisesta. Paikallis- ja liittotason neuvottelut ovat edullinen tapa ratkoa työelämän konflikteja. Nämä ratkaisukeinot ovat käytettävissä järjestäytyneille työntekijöille. Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa on määräys siitä, että määräaikaisen työsopimuksen lainmukaisuuden voi saattaa erimielisyysprosessiin. Tämä on merkittävä etu yliopistolaisille.
Yleissitova työehtosopimus on jokaisen yliopistolaisen etu. Se takaa työntekijälle minimitason eduissa, joista työnantajan on pidettävä kiinni. Työnantaja voi kuitenkin aina tarjota työntekijälle työehtosopimuksessa määriteltyjä parempia etuja.
Työehtosopimus on myös työnantajan etu. Keskitetyllä ratkaisulla jokaisen yliopiston ei tarvitse sopia erikseen kustakin yleisestä edusta. Sopimalla työntekijäjärjestöjen kanssa työnantajajärjestö turvaa myös työrauhan koko sektorille. Ja työrauhaa ja vakautta yliopistolaiset kaipaavat etenkin näin poikkeusaikana.
Johanna Moisio
Kirjoittaja on Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja ja JUKOn yliopistoneuvottelukunnan puheenjohtaja. Kirjoituksen kommentoinnista hän kiittää Tieteentekijöiden edunvalvontajohtajaa Mia Weckmania ja JUKOn yliopistosektorin neuvottelupäällikköä Katja Ahoa.