Jukolaiset isät: Tärkeintä on olla läsnä lasten elämässä

”Et ole ensimmäinen eronnut poliisi, etkä viimeinen”

Sebastian Söderholm, vanhempi konstaapeli, Helsingin poliisilaitos. Kaksi lasta, 6- ja 8-vuotiaat.

”Isänä olen…

…toivottavasti kuin oma isäni. Hän on sankarini. Isäni oli ison firman toimitusjohtajana 1990-luvun laman aikaan, ja kun työntekijöitä piti irtisanoa, hän irtisanoi samalla itsensä. Silloin se oli mielestäni tyhmää, koska töitä oli vaikea saada. Olen vasta jälkikäteen ymmärtänyt, miten hieno ele se oli.

Oma isäni on suoraselkäinen ja lempeä. Yritän ottaa hänen parhaat puolensa ja olla lapsia varten paikalla. Aina se ei onnistu töiden takia, ja sen lapset ovat ymmärtäneet.

Nykypäivän mittapuulla olen varmaan aika ankara isä. Käytöstavat ja rajat pitää olla, mutta olen hellä. Yritän myös kannustaa lapsia ja sanoa, että me pystytään kyllä, se vain vaatii harjoittelua.”

”Työn ja vanhemmuuden olen yhdistänyt…

…tukiverkkoni avulla. Kun erosin lasteni äidistä, jaoimme huoltajuuden lopulta puoliksi. Viikonloppuisä en haluaisi olla. Puhuin alkuaikoina vuorontekijälle erosta ja uuden arjen haasteista. Hän sanoi: ’Kuule, et sinä ole ensimmäinen eroava poliisi, etkä viimeinen. Kyllä nämä vuoronvaihdot pystytään järjestämään.’ Sainkin vaihdettua vuoroja niin, että pystyin viemään lapsia päivähoitoon. Työnantajani on tukenut minua paljon.

Nykyinen puolisoni on avainasemassa arjen järjestelyissä, vaikka hänkin tekee vuorotyötä. Myös vanhempani ja nykyisen puolisoni äiti auttavat meitä paljon. En voisi tehdä työtäni ilman tätä tukiverkkoa.

En tuo lapsille kaikkia työni vaaroja esiin. En halua, että he joutuvat miettimään, tuleeko isä yövuorosta kotiin. Olen valehdellut, että iskä tulee aina kotiin.”

”Vanhemmuutta ja työn ja perheen yhdistämistä voisi mielestäni tukea…

…puhumalla enemmän isäksi tulemisesta. Naisten on helpompi puhua äitiydestä toisten äitien kanssa. Harvemmin kysytään, miten isi voi tai mitä tunteita tuleva isyys sinussa herättää. Isyys nostattaa kuitenkin miehessä aivan jäätävän määrän tunteita! Yhdelle hyvälle ystävälle töissä syntyi juuri lapsi, ja hänelle olen yrittänyt painottaa, että puhu siitä niin paljon kuin mahdollista.

Pienen lapsen isänä suurin huoli on aluksi taloudellinen. Meillä ensimmäinen vuosi mentiin aika lailla minun tuloillani. Ensimmäisen lapsen kohdalla en pitänyt isyyskuukautta, koska siihen ei yksinkertaisesti ollut rahaa. Toisen lapsen kohdalla säästimme ja pidin. Minun ansiosidonnaiseni oli isompi kuin lasten äidin koko palkka silloin. En näe järkeä siinäkään, että isä vedetään väkisin työelämästä pois ja talouteen tulee suuri lovi.”

”Isänpäivää meillä vietetään…

…heti, kun ehditään. Tänä isänpäivänä palaan työmatkalta päivällä tai illalla. Jos paluu menee myöhään, juhlimme isänpäivää seuraavana päivänä. Viime vuonna lapset tekivät yhdessä puolisoni kanssa minulle aamupalan ja toivat sen sänkyyn. Sain karjalanpiirakoita ja munavoita, suosikkejani. Sain myös kortin, johon oli piirretty meidän koko perhe. Päällä luki hienoilla tikkukirjaimilla, että ISKÄ ON PARAS.”

”Nuorena menot ovat suuret, talousasioita on pakko miettiä”

Jaakko Linna, ensihoitoesimies, Oulu-Koillismaan pelastuslaitos, Oulun keskuspaloasema. 3- ja 5-vuotiaat lapset.

”Isänä olen…

….mahdollisimman paljon läsnä. Teemme lasten kanssa ihan tavallisia asioita yhdessä, pelaamme ja leikimme. Käymme myös uimassa, siitä lapset tykkäävät.

Haluan kasvattaa lapseni tietämään, mikä on oikein ja väärin.

Työssäni näen isyyden ääripäitä. Jos alaikäinen on humalassa kaupungilla, ensin soitetaan poliisille, mutta usein nuoret ovat niin huonokuntoisia, että heidät pitää viedä sairaalaan tarkkailuun. Suurin osa vanhemmista tulee sairaalaan, ja useimmat ovat asiallisia ja aidosti huolissaan lapsesta. Kuitenkin on myös niitä, jotka ovat itse siinä kunnossa, etteivät pysty ottamaan vastuuta lapsesta.”

”Työn ja vanhemmuuden olen yhdistänyt…

…ottamalla vapaapäivistä kaiken irti. Meillä työvuorot menevät niin, että on kaksi päivää, kaksi yötä, sitten neljä vapaata. Vuorot ovat 12-tuntisia.

Työpäivinä ei oikein ehdi touhuta lasten kanssa, kotona käy vain kääntymässä eikä väsyneenä pysy leikeissäkään mukana. Vapaapäivinä poissaoloa ehtii sitten korvata.

Vielä lapsilla ei ole aikaan sidottuja harrastuksia, mutta jos niitä tulee, ne menevät väkisinkin enemmän vaimon hoidettavaksi. Hän tekee päivätöitä, illat ja viikonloput ovat vapaat.”

”Vanhemmuutta ja työn ja perheen yhdistämistä voisi mielestäni tukea…

…kevennetyllä työajalla. Meillä on vaimoni kanssa niin sanotut varmat työpaikat. Molemmilla on ollut vakituinen työ jo monta vuotta ja täysi oikeus perhevapaisiin. Olisi eri asia olla vaikkapa teknillisellä alalla, jossa työpaikka voi mennä yhdessä yössä. Ymmärrän hyvin, että ihmiset miettivät, uskaltaako perhettä perustaa.

Meidän alallamme perhearkea voisi helpottaa, jos jossain vaiheessa voisi tehdä kevennettyä työpäivää. Tekisin mielelläni pelkkää päivävuoroa edes jonkin aikaa. Se vain on hirveän hankala järjestää, koska kaikkien pitää olla mahdollisuuksissa samalla viivalla. Mutta arjessa jaksamista voisi auttaa, jos edes jonkin aikaa saisi tehdä kevennettyä työaikaa.

Isäkuukauden pidin molempien lasten kohdalla. Me rakensimme viisi vuotta sitten omakotitalon tänne Liminkaan. Nuorena menot ovat suuret. Vanhempana lainat helpottavat ja rahaa jää käteen enemmän, mutta nuorena on pakko miettiä myös asioiden taloudellista puolta. Jos palkallinen aika isyysvapaassa olisi pidempi, moni varmasti käyttäisi sen.

Jokainen päättää lasten hankkimisesta itse, mutta jos joku lapsia haluaa, työ ei saisi olla esteenä. Ketään ei saa syrjiä työelämässä ja jokaisella pitää olla mahdollisuus perheeseen.”

”Isänpäivää meillä vietetään…

…etuajassa. Tänä isänpäivänä olen päivävuorossa. On vähän tympeää lähteä töihin, koska lapset varmasti haluaisivat juhlia isänpäivänä. Aiempina vuosina olemme juhlineet jo päivää ennen, niin varmaan nytkin. Syömme kakkua ja veikkaisin, että lapset ovat askarrelleet minulle päiväkodissa jotain. Töissä käymme päivävuorossa yleensä lounaalla huoltoasemalla. Siellä ruoka on isänpäivänä usein erilaista, ja tarjolla voi olla kakkua jälkiruuaksi.”

”Tärkeintä on suojella äitejä työelämässä”

Pirkka Pekkarinen, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, Hyks. 4- ja 7-vuotiaat lapset.

”Isänä olen…

…mukana lasten elämässä. Haluan olla osallistuva isä ja yritän olla läsnä silloin, kun olen kotona. On tärkeää, ettei työ valu vapaa-ajalle poikkeuksia lukuun ottamatta. Myös vaimoni on lääkäri ja hänkin tekee pitkiä päivystysvuoroja. Niitä päiviä, kun molemmat vanhemmat ovat virkeinä kotona, on siis aika vähän. Silloin tahdon olla läsnä.

Haluan olla isä, jolle lapset voivat kertoa sekä hyviä että huonoja asioita ja näyttää tunteensa. Lasten on hyvä oppia, että tunteita saa näyttää ja riidat sovitaan, mutta toisia ei saa satuttaa, vaikka kuinka suututtaisi.

Nuorempana päivystyksistä palautui nopeammin, mutta nykyisin päivystys tuntuu vielä seuraavanakin päivänä. Yöpäivystysten jälkeen oma henkinen kapasiteetti on usein varsin heikko. Mutta väsyneenä osaa laittaa tavoitteet matalalle, joten lasten kanssa voi olla silloin todella mukavaa.”

”Työn ja vanhemmuuden olen yhdistänyt…

…pala kerrallaan. Tässä työssä leimaavaa on stressi. Ruuhkavuodet vielä korostuvat päivystävän lääkärin työssä, arki on päivystysten vuoksi aika tetristä. Vaimoni organisoi arkea enemmän kuin minä. Osallistun kyllä päätöksentekoon, mutta vaimoni hoitaa enemmän velvollisuuksia.

Toisaalta on ihan kivaa olla vaimon päivystäessä yksin vastuussa lapsista, ja se on varmaan lapsillekin hyvästä. Itselle se tuo erilaista hallinnan tunnetta.

Haastavinta kuviossa on parisuhteen hoitaminen. Rutiini kyllä pyörii, mutta kukaan ei pakota meitä kahdestaan vaikkapa teatteriin. Arjen perusväsymyksessä yhteiset illat jäävät sitten helposti suunnittelematta. Esimerkiksi hääpäivää vietämme kuitenkin kaksin ja järjestämme ohjelman vuorottain.”

”Vanhemmuutta ja työn ja perheen yhdistämistä voisi mielestäni tukea…

…suojelemalla äitejä työelämässä. Perusteettomat määräaikaisuudet pitäisi estää. Määräaikaisuudet voivat estää lasten hankkimista tai aiheuttaa hankaluuksia, jos lapsia saa. Lääkäreilläkin on ollut äitiyslomaan liittyviä ongelmia, virkasuhde voi katketa, koska saa lapsia ja jää vanhempainvapaalle.

Taustalla on se, että lääkärin erikoistuminen kestää kauan ja rakentuu pätkistä, jotka voivat lyhyimmillään olla jopa viikon tai pari.

Pidemmät määräaikaisuudet voisivat auttaa. Ei pitäisi joutua pelkäämään, katkeaako työsuhde, jos saa lapsen.

Me olemme vaimoni kanssa samaa vuosikurssia. Minä valmistuin erikoislääkäriksi elokuussa, vaimon erikoistuminen jatkuu vielä. Hän on pari vuotta jäljessä, koska hoiti kahta lasta kotona. Nyt minun tulotasoni nousi aiemmin, koska erikoistuin nopeammin. Se on ollut mahdollista, koska vaimo on ollut lasteni kanssa kotona.

Pidän itseäni valveutuneena, mutta olen silti pitänyt vain isälle korvamerkityt vapaat. Vaimo on hoitanut kaiken muun. Jos vain iseille korvamerkittyä vapaata olisi enemmän, olisin varmasti myös pitänyt enemmän vapaata.”

”Isänpäivää meillä vietetään…

…aikaisin aamulla. Tänä isänpäiväviikonloppuna lopetan päivystyksen lauantaina aamupäivällä, joten sunnuntaina olen jo ihan virkeä.

Isänpäivänä on tärkeää, ettei isi herää ennen kuin herätetään. Pitää myös esittää sopivan yllättynyttä, kun aamiaisen kerrotaan valmistuneen. Työajoissani on se hyvä puoli, että sunnuntaisin vuoro alkaa yhdeksältä, joten isänpäivinäkin ehtii saada aamiaisen, vaikka päivystäisi. Arkisin lapset pitää herätellä, että ehtii töihin kello 7.45. Vastineeksi lapset sitten heräävät viikonloppuisin pirteänä jopa 5.30. Isänpäivän aamiaisen saaminen ei sikäli ole ollut koskaan ongelma.”