Blogi | Ei kissa kiitoksella elä – eivätkä korkeakoulut (kiitoksella) tutkintoja tuota

Jo kolmas peräkkäinen hallitus on asettanut tavoitteekseen, että puolet Suomessa asuvista nuorista suorittaa korkeakoulututkinnon.

Tavoitteen taustalla on kansainvälinen kehitys ja tulevaisuuden työelämän arvioidut tarpeet. Korkeakoulutuksen tarjoaminen edellyttää luonnollisesti osaavaa ja hyvinvoivaa työvoimaa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tämä puolestaan edellyttää korkeakoulujen riittävää ja pitkäjänteistä rahoitusta.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja Sivistystyönantajat neuvottelevat yhdessä kahden muun palkansaajajärjestön kanssa muun muassa yliopistoja koskevan työehtosopimuksen. Olemme työehtosopimusneuvotteluissa välillä tiukastikin eri näkökannoilla, mutta löydämme helposti yhteisen sävelen puolustaessamme korkeakoulujen pitkäjänteistä rahoitusta.

Meillä on yhteinen motiivi tätä blogia kirjoittaessa, koska korkeakouluille asetetut lisätavoitteet ilman lisärahoitusta heijastuvat tavalla tai toisella myös työehtosopimuspöytään.

Suomalaisten korkeakoulujen opiskelijakohtainen rahoitus on laskenut jo pitkään. Samaan aikaan sisäänottomääriä on kasvatettu. Opetuksen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja nimenomaan perusrahoituksen kasvattamisella varmistetaan laadukas opetus ja mahdollisuudet kehittää opetusta edelleen.

Perusrahoituksen pysyvä lisäys olisi satsaus myös korkeakoulujen henkilöstöön.­­­­­­­­

Korkeakoulujen pystyttävä toimimaan laadusta tinkimättä. Pito- ja vetovoiman turvaaminen edellyttää riittäviä ja pitkäjänteisiä resursseja.

Rahoitusta pitää nostaa pysyvästi vuoteen 2035 saakka – liian lyhyt rahoitusnäkymä vaikeuttaa tarvittavien rekrytointien tekemistä.

Tämä on välttämätöntä, jotta tarvittava opiskelijamäärä pystytään kouluttamaan laadusta tinkimättä. U­­­­­­usiin opiskelijoihin sitoudutaan koko tutkinnon suorittamisen ajaksi eli noin 3–6 vuodeksi.

Lisäresursseja tarvitaan myös siihen, että korkeakouluopintojen läpäisy paranee.

Vaikka Suomi on tässä vielä OECD:n keskiarvon paremmalla puolella, tähän ei pidä tuudittautua. Tutkintojen läpäisyprosentin parantaminen vaatii lisäohjauksen antamista opiskelijoille, joka taas vaatii lisäresursseja, yksinkertaisesti sanottuna – rahaa.

Työmarkkinaosapuolet toteavat yhdessä: korkeakoulujen rahoitusta pitää nostaa pysyvästi vuoteen 2035 saakka, jotta tarvittava opiskelijamäärä pystytään kouluttamaan laadusta kiinni pitäen. Haluamme, että suomalaisissa korkeakouluissa on hyvinvoivaa ja tuottoisaa henkilöstöä, joiden avulla Suomen menestys tulevaisuudessa turvataan. Tämä on meidän ja koko yhteiskunnan yhteinen etu.

Katja Aho

Kirjoittaja on JUKOn yliopistosektorin neuvottelupäällikkö.

Hanne Salonen

Kirjoittaja on Sivistan työmarkkinajohtaja.

Mikä JUKO?

• Edustamme julkisalojen työmarkkinaneuvotteluissa 35:tä akavalaista ammattiliittoa, joilla on yhteensä 200 000 jäsentä.
• Sovimme virka- ja työsuhteiden ehdoista kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla, yliopistoissa, evankelis–luterilaisessa kirkossa sekä Avainta-aloilla, Kansallisgalleriassa ja Työterveyslaitoksella.
• Työpaikoilla 3 500 luottamusmiestämme edustaa kaikkien JUKO-liittojen jäseniä.
• Käymme työnantajien kanssa jatkuvaa vuoropuhelua paremman työelämän puolesta.

Mikä Sivista?

• Sivistystyönantajat edustaa 340 sivistysalan työnantajaa.
• Jäsentemme palveluksessa on noin 60 000 palkansaajaa, mm. korkeakouluissa, peruskouluissa, ammatillisessa koulutuksessa ja lukioissa, varhaiskasvatuksessa, urheiluopistoissa, kansan- ja kansalaisopistoissa ja erilaisissa musiikki- ja taidealan oppilaitoksissa.
• Olemme Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsen.