Blogi: Sopimusneuvottelut sodan varjossa – julkisen sektorin ihmiset kannattelevat meitä kriiseissä

Käymme julkisalojen sopimusneuvotteluja toistamiseen äkillisen kriisin varjossa. Edellisellä kierroksella vuonna 2020 koronaepidemia laajeni pandemiaksi juuri, kun julkisalojen sopimuskausi läheni loppuaan.

Nyt vastaavassa neuvotteluvaiheessa Euroopassa on sota. Sota vaikuttaa meihin kaikkiin. Se pelottaa ja järkyttää, ja se nostaa pintaan kysymyksiä myös omasta turvallisuudestamme.

Kriiseistä huolimatta julkinen sektori toimii sitoutuneiden työntekijöidensä voimalla.

Ilman opettajiamme, tuomareitamme, poliisejamme, sotilaitamme, lääkäreitämme sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja muiden alojen asiantuntijoitamme kriisinkestävyys ja kokonaisturvallisuus olisi huomattavasti heikompaa.

Hallintomme, oikeuslaitoksemme, puolustusvoimamme, sosiaali- ja terveydenhuoltomme, oppilaitoksemme ja muut julkisen palvelumme eivät sodasta järky. Sama pätee yliopistoihin ja kirkkoon.

Näissä toiminnoissa työskentelevät palkansaajat kannattelevat meitä kaikkia tämänhetkisessäkin kriisissä.

Kaksi vuotta sitten koronaepidemia vaikutti niin neuvotteluihin kuin neuvottelutulokseen.

Tunnustan, ettemme saavuttaneet kaikkia tavoitteitamme neuvottelupöydässä, kun samaan aikaan julkisalojen palkansaajat keskittyivät kaikin voimin siihen, että suomalaisten elämä järkkyisi koronasta mahdollisimman vähän.

Senkin jälkeen, kahden vuoden ajan he ovat hoivanneet ja hoitaneet, kouluttaneet, turvanneet, hallinnoineet. He ovat pyörittäneet yhteiskuntaamme myös poikkeusolojen keskellä – ja siinä he ovat myös onnistuneet.

Me JUKOssa tiedämme, että tämän joukon sitoutuminen ja motivaatio työhön on vahvaa. Tiedämme myös, että heistä liian moni pitää palkkaansa liian pienenä työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden.

Työura ei saa perustua pelkkään motivaatioon. Emme voi luottaa siihen, että sitoutuminen venyy loputtomiin, kun työntekijä kokee palkkauksen epäoikeudenmukaiseksi.

Jo nyt näemme, että moni julkisen sektorin työntekijä hakeutuu pois alalta ja vaihtaa ammattia. Samaan aikaan työnantajalla on vaikeuksia rekrytoida uutta henkilöstöä.

Työvoimapula ja työmäärään nähden liian pieni henkilöstömitoitus ovat kerryttäneet palvelujonoja sekä verottaneet henkilöstön voimavaroja ja jaksamista merkittävästi.

Tätä on tapahtunut aivan liian kauan ja aivan liian monilla yhteiskunnan avainaloilla, muun muassa lastensuojelussa, poliisissa, tuomioistuimissa, puolustusvoimissa, hoitoalalla ja varhaiskasvatuksessa.

Jäljellä olevat ovat sinnitelleet pitkään ja ovat koko ajan vaarassa uupua lisää.

Nyt meneillään olevat työehtoneuvottelut ovat tilaisuus näyttää, että me kaikki haluamme osoittaa arvostuksemme palkitsemalla nämä uurastajat.

Julkissektorin työntekijöiden palkat ovat jääneet jatkuvasti jälkeen yksityissektorin tasosta. Kriisit puolestaan nostavat elinkustannusten, kuten ruuan ja energian hintaa entisestään.

On aika tehdä neuvotteluratkaisu, joka antaa julkisen sektorin ihmisille sellaisen korvauksen työstä, että he tulevat palkallaan toimeen.

Palkan on kaikkinensa vastattava tehtävien vaativuutta. Sen on vastattava vastuuta, jota ihmiset kantavat työssään, kaikkien suomalaisten arjessa ja koko yhteiskunnassamme.

Maria Löfgren

Kirjoittaja on JUKOn toiminnanjohtaja ja neuvottelee parhaillaan kunta-alan työmarkkinapöydässä.