Blogi | Paikallisen sopimisen nykytila valtiolla riittää

Hallituksen ehdottaman paikallista sopimista koskevan lainsäädännön ensisijainen tavoite on lisätä järjestäytymättömien yritysten mahdollisuuksia sopia paikallisesti. Asia linjataan hallitusohjelmassa ja hallitusehdotuksen (HE) luonnoksessa:

”Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan paikallinen sopiminen on väline yrityksen toiminnan kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Onnistunut paikallinen sopiminen perustuu luottamukseen, tietoon yrityksen tilanteesta ja molemminpuoliseen kykyyn hyödyntää lainsäädännön ja työehtosopimusten tarjoamia mahdollisuuksia.

Hallitusohjelman tavoitteena on uudistaa työlainsäädäntöä siten, että yrityksissä mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen lisääntyvät. Hallitusohjelmassa todetaan, että paikallisen sopimisen tulee olla yhdenvertaisesti mahdollista kaikissa yrityksissä niiden järjestäytymisestä ja työntekijöiden edustusjärjestelmästä riippumatta.”

Hallitusohjelmassa asetettujen ja esitysluonnoksen kuvaamien tavoitteiden näkökulmasta paikallisen sopimisen laajentaminen valtiolle ei ole perusteltua.

1. Valtio ei työnantajana eikä julkisen sektorin toimijana rinnastu yrityksiin.
2. Paikallisen sopimisen lisäämistä perustellaan ennen kaikkea järjestäytymättömien pienten yritysten näkökulmasta. Valtio on vakaa lailla ja asetuksilla säädetty työnantaja ja neuvotteluosapuoli.
3. Valtion virastot eivät voi ajautua yllättäen pienten yritysten tapaan taloudellisiin tai tuotannollisiin ongelmiin. Virastojen budjeteista päätetään valtion talousarvion yhteydessä ja kaikki tehtävät säädetään laeilla ja asetuksilla.
4. Valtion työmarkkinalaitos solmii virka- ja työehtosopimukset kolmen palkansaajien pääsopijajärjestön (JUKO, Pro, JHL) kanssa, jotka edustavat laajasti valtion henkilöstöä. JUKO edustaa puolta valtion työntekijöistä.

Valtiolla toteutuu laaja paikallisen sopimisen kokonaisuus jo nykyisin. Paikallista sopimista edustavat valtion virastot, joille delegoidaan valtiovarainministeriön päätöksellä työnantajaoikeudet ja -velvollisuudet.

Keskeisimmät virastokohtaiset – eli paikalliset – sopimukset liittyvät palkkaan ja työaikaan. Valtiovarainministeriöllä on aina viime sijainen oikeus hyväksyä tai hylätä virastokohtainen eli paikallinen sopimus.

Valtion työmarkkinalaitoksen esittämän ja hallituksen esitysluonnokseen kirjatun kannan mukaan valtiolla ei ole tällä hetkellä tarvetta laajentaa paikallista sopimista, eikä laajennus myöskään muuta nykytilaa.

Paikallisen sopimisen laajennus valtiolla tehtäisiinkin ikään kuin varalta. JUKOn mielestä tämä on erittäin kyseenalainen peruste muuttaa lakia. Lakien valmistelun on aina perustuttava harkittuun tarpeeseen ja vaikutusten arviointiin.

Perusteita paikallisen sopimisen laajentamiseksi valtiolla ei löydy, joten siitä ei pidä säätää lakia.

Minna Salminen | kirjoittaja on JUKOn valtiosektorin neuvottelupäällikkö

Koko lausunnon voit lukea täältä.

Mikä JUKO?

• Edustamme julkisalojen työmarkkinaneuvotteluissa 35:tä akavalaista ammattiliittoa, joilla on yhteensä 200 000 jäsentä.
• Sovimme virka- ja työsuhteiden ehdoista kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla, yliopistoissa, evankelis–luterilaisessa kirkossa sekä Avainta-aloilla, Kansallisgalleriassa ja Työterveyslaitoksella.
• Työpaikoilla 3 500 luottamusmiestämme edustaa kaikkien JUKO-liittojen jäseniä.
• Missiona hyvinvoiva työelämä.
• Julkisalan asiantuntija, esihenkilö- tai johtotehtävissä työskentelevä: löydä akavalainen/jukolainen liittosi!