19.5.2022 11:20
Ero on selkeä – ja räikeä:
Kun jonkin tietyn tehtävän työntekijöistä suurin osa työskentelee kunta-alalla ja pienempi joukko yksityisellä puolella, palkkataso pysyy matalana molemmilla sektoreilla.
Näin on esimerkiksi terveyden- ja sosiaalihuollon hoito- ja hoivatehtävissä, kuntoutuksessa ja varhaiskasvatuksessa.
Ja kuinka ollakaan, nämä työntekijät ovat valtaosaltaan naisia.
Kun taas jonkin toisen tehtävän työntekijät on palkattu suurimmaksi osaksi yksityiselle sektorille ja vähäisemmässä määrin kuntiin, peruspalkkataso on parempi molemmilla sektoreilla.
Näin on esimerkiksi IT-alalla ja rakennushommissa.
Ja varmaan arvaattekin: nämä työntekijät ovat pääosin miehiä.
Yksityinen puoli siis hilaa palkoissa kuntaakin ylös, mutta toisaalla taas kunta junnaa ja painaa samalla yksityistäkin alas.
Tämän takia etenkin kunta-alan koulutetut naiset jäävät palkoissaan jatkuvasti takamatkalle.
Sovittelulautakunta antoi sovintoehdotuksen kunta-alan työriidan ratkaisemiseksi 11. toukokuuta.
JUKO on jo vuosia vaatinut palkkauksen valuvikoihin erillistä palkkaohjelmaa, joka tulisi sopimuksissa olevien vähimmäiskorotusten päälle. Koska työnantajat eivät käytä julkisella sektorilla korotuksiin kuin minimimäärän, muuta keinoa korjata epäkohtia ei mielestämme ole.
Sovittelulautakunta olikin ymmärtänyt viestimme. Sen ehdotus sisälsi viisivuotisen palkkaohjelman. Lisäksi kuluvan vuoden palkankorotuksessa oli tarjolla lisäpanostusta suhteessa muihin sektoreihin.
Me JUKOssa olimme valmiit hyväksymään sovintoehdotuksen.
Katsoimme, että ehdotuksen avulla tehtävän vaativuuteen nähden matalien peruspalkkatasojen kohentamisessa päästäisiin kunta-alallakin vihdoin alkuun.
Tässä nykyisessä tilanteessa arvioimme, että ruokakorin hinta vain jatkaa nousuaan ja epävarmoissa tulevaisuudennäkymissä jäsenkuntamme palkankorotuksia ei voi jättää ilmaan roikkumaan.
Asetelmat tuskin jatkossa helpottuvat inflaation, maailmanlaajuisten markkinahäiriöiden ja Ukrainan sodan vuoksi.
Kaikki kunta-alan työriidan osapuolet eivät kuitenkaan sovintoehdotusta hyväksyneet.
Tämä ei ollut yllätys. Sen verran kovia tavoitteita julkisuudessa on esitetty, eikä niistä ole tultu piiruakaan alaspäin. Neuvotteleminen ei ole neuvottelemista vaan yksipuolista vaatimista, jos kompromissikyky on nollassa.
Yllätys tässä kaikessa on ollut teollisuuden piiristä kiirineet kitkerät kommentit sovintoehdotuksen sisällöstä.
Näitä kannanottoja on putoillut niin yrityksistä, työnantajajärjestöiltä kuin työntekijäpuoleltakin.
Teollisuuspomot ja työnantajaleirin edustajat huutelevat tietysti viran puolesta. Heidän mantransa on tuttua. Voi kuitenkin aiheellisesti kysyä, miksi keskitetty sopimustoiminta piti juuri tuon puolen aloitteesta ajaa alas, kun heillä on nyt näin paljon intoa kontrolloida ja paheksua myös kunta-alan palkkaratkaisuja.
Eniten ihmetyttää joidenkin työntekijäliittojen asenne.
Eikö tosiaan työntekijöidenkään suunnalta heru ymmärrystä niille pienipalkkaisille naisille ja miehille, jotka voivat istua jopa saman keittiönpöydän ääressä aamulla ja jotka pitävät huolta niin johtajien kuin duunareidenkin pienokaisista päivähoidossa, opettavat lapsia koulussa ja pitävät yllä muun muassa sotepalveluita, kirjastoja ja museoita?
Meille JUKOssa vientialojen palkankorotusten ylittäminen ei ole ollut itseisarvo tai tavoite sinänsä.
Kunta-alan pienipalkkaiset koulutetut naiset ja miehet eivät kuitenkaan voi jäädä teollisuuden palkankorotusten vangeiksi.
Yksinkertaisesti sanottuna me haluamme ratkaisun, jolla myös kunta-alan palkat voivat kehittyä ja palkkauksen valuviat korjaantua.
Maria Löfgren
Kirjoittaja on JUKOn toiminnanjohtaja
JUKO | Blogi: Maria Löfgren – Kunta-alan työriita kertoo pahasta luottamuspulasta | 21.4.2022
JUKO tunnustelee jatkoa kunta-alan neuvotteluihin | 13.5.2022